Kaikki alkoi siitä kun muutin uudelle paikkakunnalle.
Uusi koti oli aika omituinen paikka mutta tykkäsin siitä kuitenkin. Tulisihan se olemaan kotini tästä lähtien. Isä tutki ympäristöä ja tarkasteli ettei Ylösiä näy.
Ylöset
Isä ei siedä Ylösiä. Leellä ja Ylösillä on ollut riitaa monia vuosia. Emme saa olla Ylösten kanssa missään tekemisissä. Siis EI MINKÄÄNLAISISSA YHTEYKSISSÄ!
Me taas ollaan Leen sukua. Minun nimeni on Amy ja olen 14-vuotias. Minulla on mustat hiukset ja jäänsiniset silmät. Äitini nimi on Mervi Lee. Hän omistaa kampaamofirman Helsingin keskustassa. Hän on asunut koko ikänsä Suomessa.
Isäni nimi on Andréas Lee. Hän omistaa Playboy-kartanon Saksassa ja Suomessa. Hän on alkuperältään saksalainen, joten hän on hyvin tiukka ja kovapäinen. Mä on kyllä siltikin paras isä. Minulla on 8 sisarusta, joista 3 ovat vain velipuolia. Vanhin meistä on Perttu. Hän on aika hauska. Hän ei koskaan suutu mistään. Paitsi silloin jos rikkoo hänen sellonsa. Hän on riippuvainen sellostaan.
Eetu taas on meistä nuorin. Ja tyhmin. Hän ei koskaan usko ketään. Eikä hän edes tee kotitöitä tai siivoa omaa huonettaan vapaaehtoisesti. Mutta on hänessä jotain hyvääkin. Hän osaa laulaa ja soittaa kitaraa. Se on hänen paras puolensa. Ja on hän kyllä muutenkin ihan ihana. Hän on sentään veljeni. Minä ja siskoni ollaan toiseksi nuorimmat tässä perheessä. Olemme kaksoset. Tykkäämme tehdä kaikenlaisia asioita yhdessä, kuten tapella veljiä vastaan. Se on hauskaa vain siksi, koska me voitamme aina.
Jan on toisiksi vanhin meidän perheestä. Jotkut sanovat, että Jan on "Hip Hopin Isä", mutta Jan itse ei ole sitä mieltä. Vaikka kylläkin hänen jälkeensä Suomessa on alettu enemmän hip hop-duuniin. Jan on erittäin rauhallinen, mutta silloin jos häntä kiusataan tai hänen läheisiään härnätään, niin hän kyllä suuttuu. Silloin hän saattaa jopa hakata kuoliaaksi ihmisen jos joku käy kiinni hänen sisaruksiinsa tai tyttöystäväänsä.
Siiri on meidän oma ilopillerimme, vaikka joskus hän on aika ärsyttävä. Hän saa minut aina takaisin jaloilleni jos olen masentunut. Hänellä on oma bändi mietinnässä. Hän aikoo perustaa Killer-nimisen bändin. Toivon että hänen unelmansa toteutuisi, koska omani ei toteudu kuitenkaan koskaan.
Janne on meidän hullu puolemme. Hänessä kaikki on hyvää. En keksi hänestä mitään huonoa.
Hänellä on hevariletti ja rumpalin taidot. Mutta osaa hän laulaakin. Ja hyvin. Hän onkin suunnitellut itselleen taiteilijanimeä. Joskus kiusaan häntä sillä että hänestä tulee taiteilia, eikä taiteilija. Hän ei kyllä ole suuttunut siitäkään. Ja se ärsyttää hieman.
Nyt lopetan selitykset ja annan tarinan jatkaa itse itseään.
Rakas päiväkirja,
On torstai ja olen vihdoin omassa huoneessani täällä Helsingissä. Vihdoin ja viimein. Isäni ei tykkää tästä paikasta yhtään. Hänen mielestään täällä on saastaista ja liian meluisaa. Ihan kuin Berliinissä ei olisi! Berliinissä on vielä pahempi ilma ja melu kun täällä!! On helpotus päästä Suomeen. Ja pääsen perustamaan oman kahvilan. Äiti on jo ostanut tilan kahvilalleni. Kirjoittelen huomenna lisää tästä paikasta.
"Oma maa, oma piha, oma huone!!!" Janne huutaa innoissaan nähdessään talon sisäpuolelta. "Jeah! joo mutsi! Mä meen tervehtimään naapureita!! See ya!" ja Janne hyppelehti innokkaasti naapuritaloa päin. Hän tuijotti ikkunoita joissa oli rikkinäisiä kohtia. "Mikä paikka tää on?" Janne mutisi itsekseen. Hän pyöriskeli ympäri taloa ja katseli ikkunasta sisälle. Vastakkaisessa nurkassa kyyhötti joku pieni tyttö. Janne käänsi katsettaan muualle asunnon seinille näki. Hän näki verisiä jälkiä seinillä sekä muut talon asukit. Nuori poika nousi ylös lattialta ja käveli tytön luo. Poika antoi takkinsa tytölle ja istui tämän viereen lämmittämään pientä. Janne oli kauhuissaan näkemästä ja kiirehti saman tien kotiin kertomaan asiasta muille.
"Siis mitä?! Mä en pysy mukana. Kerro uusiks", Amy ihmetteli ja Janne selitti asian vielä kerran. Amy halusi mennä heti katsomaan, koska ei uskonut Jannen sanoja. Hän teki samoin kuin Jannekin, mutta törmäsikin poikaan, jonka Janne oli nähnyt vain sisällä. Poika tuijotti Amya ja kosketti Amyn poskea. Amy teki samoin pojalle. "Mun nimi on Amy. Mikä sun nimi on?" Amy kysyi pojalta. "Mä oon Lauri, hauska tavata joku noin nätti tyttö pitkästä aikaa", poika sanoi ja silitti Amyn poskea. Amy oli ihan Laurin lumoissa. Hän halasi Lauria ja antoi suukon poskelle:"Sä voit aina luottaa muhun. Voitte tulla meillä käymään peseytymässä tai jotain". Lauri oli kiitollinen Amyn sanoista. Laurilta valui yksi kyynel silmäkulmasta. Amy pyyhki sen pois ja suuteli Lauria. Kotona Amy meni omaan huoneeseen ja huokaili onnessaan. Siiri tuli katsomaan mitä hänen siskonsa puuhailee. Hän ihmetteli Amyn käytöstä ja kysyi onko tämä saanut jo Amorin nuolesta kun noin huokailee. Amy ei vastannut vaan huokaili entistä raskaammin. Janne tuli huoneeseen ja järkyttyi Amyn käytöksestä: "Et kai sä retkahtanu siihen jätkään??" Hän kysyi järkyttyneenä. Amy katsoi Jannea ja vastasi:" Jep…"Ja jatkoi unelmoimistaan. Janne katsoi Amya ihmeissään eikä ollut uskoa korviaan.
Rakas päiväkirja,
Tänään oli aivan ihana päivä. Tapasin ihanan pojan, joka kuuluu köyhään perheeseen. Siis ihana poika. Varmaan joku mun ikänen. Tai vanhempi. No jaa, iällä ei tässä vaiheessa oo mitään merkitystä ainakaan mulle. Mä vaan oon ihastunu siihen poikaan. Sen nimi on muuten Lauri. Ja se on mua muutaman sentin pidempi. Ja aika lihaksikas, vaikka se ei päällepäin näykään. Sil on ihanat vihreet silmät ja blondit hiukset. Aah, mikä mies!!!
Aamulla naapurista kuului outoa kolinaa. Ihan kuin joku olisi rikkonut seiniä suuttuneena. Amy heräsi kolinaan ja ryntäsi juosten pihalle tutkimaan mikä oli vialla. Hän koki järkytyksen. kaksi seinää sekä katto oli romahtanut alas Laurin talosta. Amy riensi heti kertomaan Jannelle ja he juoksivat kaksin katsomaan oliko haavoittuneita tai kuolleita. Amy oli peloissaan, koska ei halunnut menettää Lauria heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Janne huomasi liikettä paksun puuparrun alla. Hän hihkaisi Amylle näkemästään ja Amy juoksi Jannen avuksi puuparrun luokse. Janne nosti parrua ja Amy veti uhrin pois sen alta. Janne tuijotti kauhuissaan tyttöä, joka oli ollut parrun alla. "Toi tyttö oli sillon siel sen sun Lauris kans siel talon nurkas. Toi on se tyttö", Janne selitti ja alkoi heti antaa ensiapua tytölle ja pian tyttö heräsikin, koska ei ollut satuttanut itseään pahasti. Amy jatkoi etsimistä vielä jonkin aikaa, kunnes näki liikettä kattopeltien alla. Hän vetäisi kattopellit pois ja alta paljastui tyttö. Hänessä oli samaa näköä kuin Laurissakin. "Eihän suhun sattunu pahasti?" Amy kysyi hieman varoen. Tyttö käänsi katseensa Amyyn ja hymyili. "Ei tässä mitään. Sormiin sattuu vaa vähän ku makasin niiden päällä. Kiitti ku otit ton pellin pois mun päältä. Ootko muuten se tyttö josta Lauri on koko ajan hehkuttanu ihan hulluna?? Amy, eiks nii?" Amy katsoi ihan äimänä tyttöön. "Ainii, mun nimi on Sophie. Hauska tavata", hän haroi hiuksiaan ja esittäytyi. Amy tuijotti edelleen Sophieta silmät pyöreinä. Vihdoin hän tajusi avata suunsa:" Ai öh… joo kyl mä oon se Amy. Missä Lauri on nyt? Tiiätkö? Ei kai se ollu tuol talossa..??" Sophie rupesi nauramaan ja osoitti Amyn taakse. Lauri oli seissyt hänen takanaan koko puheen ajan. Amy suuteli Lauria intohimoisesti ja rupesi itsekin sen jälkeen nauramaan. Sophie tuijotti lumoutuneena poikaa, joka näkyi Amyn talon ikkunasta. Se oli Jan, Amyn isoveli. Sophie ei tietysti tiennyt kuka se poika oli, mutta halusi selvittää sen heti. Hän käveli kylmän rauhallisesti Amyn kotiovelle ja soitti ovikelloa. Ovelle ilmestyi lyhyt pikkupoika, jolla oli vaaleat keskipitkät hiukset ja siniset silmät. Poika tuijotti Sophieta ja huusi sen jälkeen Janin ovelle. Jan löntysti ovelle:" Nii…iin…mitä hemm…? öh… moi", Jan sai sanottua. Sophie naurahti ja alkoi hieman viehätellä Jania. Jan kävi heti kiinni houkutukseen ja Sophie oli todella onnessaan asiasta. Sophie suuteli Jania ja Jan vastasi suudelmaan erittäin intohimoisesti. He suutelivat toisiaan hetken, kunnes Janne tuli paikalle. "Ooho… tota noin…. mä taidan mennä käymään tuolla… toisaalla. Heh…moi vaan", Janne sanoi hieman naurahtavaisella äänellä. Sophie huomasi Janin silmissä kyyneleen. "Miks sä itket? Onks joku asia hullusti? Hei, kerro mulle. Mä voin auttaa sua", Sophie lohdutti ja halasi Jania. Jan ei halunnut paljastaa asiaa vielä, mutta aikoi kertoa sen hetki kun on valmis kertomaan.
Pari päivää oli kulunut talon romahduksesta ja Lauri asui perheensä kanssa kumminsa luona. "Mä lähen kylille. Moro", Lauri hihkaisi ja syöksyi ovesta ulos. Hänellä oli treffit, mutta ei Amyn kanssa. Hän oli pokannut toisen tytön Helsingistä. Tytön nimi oli Paula Vesala ja tämä tyttö sattui olemaan juuri Amyn paras ystävä, tai lähes tyttöystävä. Mutta Lauri ei tiennyt asiasta mitään, koska Paula halusi pitää asian salassa. Niin kuin Amy halusi pitää Paulan ja hänen suhteen salassa Laurilta. Mutta takaisin kertomukseen.
Paula jo odottikin hieman varautuneena Lauria Café Capriolen edessä. Yhtäkkiä hän päätti soittaa Laurille ja perui treffit. Lauri ihmetteli Paulan tekemää päätöstä, mutta hyväksyi sen kuitenkin. Paula lähti juosten Amyn talolle ja kun hän saapui sinne, hän hakkasi ovea hulluna. Oven avasikin juuri sopivasti Amy ja Paula hyppäsikin suoraan Amyn kaulaan ja alkoi suutelemaan Amya intohimoisesti. "Mä oon aina rakastanu sua ihan helvetisti. Usko mua! Mä rakastan sua! Ihan helvetisti", Paula sanoi ja jatkoi suuteluaan. Amy oli puutteessa, mutta ei halunnut nyt alkaa tekemään mitään härskiä. Hän vain hieraisi Paulaa rinnasta ja sanoi:" Kyl mä uskon sua, ja sun ei tarttee vakuutella mulle mitään. Mä rakastan sua aina. Sä oot mulle se oikee. En jätä sua koskaan. Tapahtu mitä tahansa. En jätä sua". Paula murtui Amyn sanoista, mutta Amy rutisti Paulaa lujemmin syleilyynsä. "Älä pelkää. Mä oon täällä sun kanssa aina", Amy lohdutti ja antoi suukon Paulan otsalle. Hän hyvästeli Paulan ja tämä lähti ovesta ulos voimattomana, mutta hyvin tyytyväisenä. "Huomenna koulun jälkeen, jooko?" Amy huusi vielä perään. Paula nyökkäsi ja lähti juosten kotiin. Oli jo myöhä, mutta Amy lähti vielä ulos "kavereita katsomaan". Hän halusi tavata Laurin. Amy soitti Laurille ja käski tätä tulemaan tulevalle Café Leelle. Amy odotteli ja odotteli. Vihdoin hän näki Laurin juoksevan häntä kohti. Lauri hyökkäsi Amya päin ja rutisti tätä todella. Amy tunsi olonsa turvalliseksi Laurin syleilyssä. Amy nippaisi Lauria nenästä ja suuteli sen jälkeen Lauria. Samalla hän muisti mitä oli luvannut Paulalle.
Jatkanko? Kertokaa mielipiteenne, niin jatkan jos todella piditte.
